Stoorit
Äitini kuoli, mutta katkeruus vaihtui lopulta toivoksi
Gema Mbabazi, Synnyin Kongossa. Äitini kuoli, kun olin vasta 6-vuotias. Vähän ennen kuolemaansa äitini sanoi minulle, että Jumala on onnen ja viisauden lähde ja kertoi, että kuoltuaan ihmiset menevät taivaaseen tai helvettiin. Jumalalta voi pyytää, että hän lähettäisi...
Annoin anteeksi lapseni murhaajalle
Anja Mäkelä, Muutimme 70-luvulla perheemme kanssa Ruotsiin sukulaisen innostamana ja vähän seikkailumielessäkin. Perhe kasvoi siellä vielä neljännellä lapsella. Mieheni sai heti töitä ja minä hoidin kotona lapsia. Aloimme rakentaa omakotitaloa. Kaikki näytti menevän...
Häpeästä rakastetuksi
Kirsti Pesola, lastenhoitaja, Nakkila Seitsemänvuotiaana minulle tapahtui asioita, joita kenellekään lapselle ei saisi tapahtua. Minua käytettiin seksuaalisesti hyväksi. En edes ymmärtänyt, mitä minulle tapahtui, enkä kyennyt kertomaan vanhemmilleni. Tunsin...
Sama mutta ei sittenkään sama
Wivan Nygård-Fagerudd, muusikko ja toimittaja, Luoto/Tukholma Tapasin viime kesänä erään koulutoverini. Tunnistimme toisemme heti, vaikka edellisestä tapaamisesta oli kulunut varmasti 30 vuotta. – Sinä et ole yhtään muuttunut, sanoin. – Sinä olet muuten...
Nousin masennuksesta
Virpi Marku, sairaanhoitaja, Huittinen Olin saanut vahvan selviytyjän kasvatuksen. Sisulla ja kovalla työllä elämästä pitää selvitä. Nuoruuteni meni hoitoalaa opiskellessa, vapaa-aika kului jo silloin töitä tehden. Myöhemmin yksinhuoltajana alkoi yli 10 vuotta...
Elämän täyskäännös
Viljo R. ja Anita Koivisto, Ähtäri Viljon kilttien kasvojen takana oli kova mies, jonka sisimmässä oli halveksuntaa ja vihaa. Anitan kutsuttua Viljon lapsuudesta tutun ihmisen kylään, alkoivat miehen asenteet muuttua. Viljo: Viha ja katkeruus kovettivat sydäntäni....
Yksinäisyydestä aitoon iloon
Veli Matti Miettinen, työmies, Seinäjoki Yksinäisyys voi olla kuristavaa. Kukaan ei ollut kiinnostunut elämästäni – siitä, mitä minulle kuuluu. Postiluukusta tipahtanut kortti toi yllättävän käänteen. Olin muuttanut pääkaupunkiimme rakennustöihin 18-vuotiaana...
Jos haluaa uida, on hypättävä veteen
Ulla-Kaarina Virkkunen En muista, mikä tai kuka minut herätti joskus kymmenen vuoden iässä. Istuin eteisen lattialla lukemassa Raamattua. Jouluna lauloin muiden mukana ”en kaipaa kultaakaan” ja luultavasti pahoitin äitini mielen, kun en oikein osannut innostua...
Selvisin perheeni kuolemasta
Ulla Tulisalo, psykiatri, psykoterapeutti, Seinäjoki Koko perheen menetys onnettomuudessa jättää elinikäisen arven. On vaikea ymmärtää, mitä on tapahtunut. Elämäni meni uusiksi, mutta jälkeenpäin olen todennut, että siinä on ollut paljon lohduttavia asioita. Kun...
Löysimme uuden yhteyden
Tuija ja Risto Viiperi, siistijä ja eläkeläinen (muurari), Kaustinen Lapset ihmettelivät, kun tuppisuinen isä alkoi puhua – ja ahmia kirjoja! Me myös lähennyimme avioparina. Tuija: Kun lapsemme olivat pieniä, lupauduin pyhäkoulunopettajaksi, olinhan itsekin käynyt...
Parannuin halvauksesta
Tuija Hägglund, FM, lehtori, Alahärmä Sairastuin kolmikymppisenä harvinaiseen verisyöpään. Edessäni oli vuosien kamppailu elämästä ja kuolemasta. ”Mikähän minua oikein vaivaa”, mietin päivittäin, kun olin juuri synnyttänyt nuoremman lapsemme. Odottelin päänsäryn ja...
Eroon alkoholista
Timo Pönkkö Olen Jeesukseen uskova motoristi Hämeenkoskelta. Synnyin vuonna 1957 Pudasjärvellä uskovaan kotiin. Isäni oli pyhäkoulunopettaja. Sunnuntaisin menin hänen moponsa telineellä pyhäkouluun. Murrosiässä minua alkoi kiinnostaa oluenjuonti, ja pian...
Ateistista kirkonrakentajaksi
Teuvo Koljonen, kirvesmies, Joensuu Yksinhuoltajaksi jääminen 9-vuotiaan tytön ja 6-vuotiaan pojan kanssa oli minulle ja lapsille tiukka paikka. Ei elämässä niin pitänyt käydä. Sellaiseen en ollut osannut varautua. Olin tehnyt lujasti töitä keskenkasvuisesta asti....
Raunioilta rakkauteen
Terttu Pystynen Elimme v.1978, kun Jumala puuttui elämääni. Tuota ennen olin kokenut lähes kaiken,mitä maailman tiellä voi kokea ja mitä maailma tarjoaa. Parikymppisenä menetin traagisella tavalla isäni, joka oli minulle erittäin tärkeä ja rakas. Tuolloin olin jo...
Peloista vapauteen
Terttu Paananen, toimistovirkailija, eläkeläinen, Ähtäri Jouduin keskelle elämäni myrskyä. Kävin läpi uupumuksen ja pelkäsinkin monia asioita. Lopulta elämäni sai täysin uuden suunnan. Tapasin tulevan mieheni Keski-Suomessa heinäkuussa 1969. Samoihin aikoihin aloitin...
Voimattomuus johti vapauteen
Terttu Malinen, Kitee Vuoden 1986 loppupuolella, kun olin töissä keittiössä, voimani yhtäkkiä hiipuivat. Eräänä yönä heräsin, eivätkä jalkani kantaneet. Mieheni joutui viemään minut terveyskeskukseen. Lääkäri sanoi jalkojeni kantamattomuuden johtuneen vain...
Anteeksiantamisen ihme
Teija ja Mikko Ylimäki, Lapua Mikolla oli paha olo ja hän alkoi lääkitä itseään alkoholilla, mikä lisäsi tilanteen toivottomuutta. Teija yritti auttaa, mutta kaikki auttamisyritykset päättyivät aina riitelyyn. Tilanne oli toivoton. Teija: Rakkaustarinamme alkoi vuonna...
Menetin rakkaani väkivaltaisesti
Tarja Kallio, Vietin mukavan huoletonta elämää, kunnes tapahtui jotain aivan odottamatonta. Opiskelin sairaanhoitajaksi Oulun Diakonia-opistossa ja asuin kihlattuni kanssa rivitaloasunnossa. Poikaystäväni oli luonteeltaan äkkipikainen, jopa väkivaltainen. Ongelmat...
Puolison sairaus pysäytti
Tanja Kolehmainen, opiskelija, Joensuu Perheemme arkea varjosti mieheni pitkäaikainen tulehduskierre ja ainainen epätietoisuus. Tilanne räjähti käsiin, kun elokuussa vuonna 2010 tuli tieto, että korkeiden tulehdusarvojen takana saattoi olla maksasyöpä. Mieheni...
Löysin elämääni tarkoituksen
Sylvi Järvinen, eläkeläinen, Ähtäri Keski-ikäisenä mieleeni nousivat kysymykset elämän tarkoituksesta. Sekä merkillinen kaipaus. Sinä elokuuna olin täyttävä 50 vuotta. Elämä oli ollut siihen saakka melko tasaista. Olimme kasvattaneet lapset, mies oli tuonut leipää...
