Gema Mbabazi,
Synnyin Kongossa. Äitini kuoli, kun olin vasta 6-vuotias. Vähän ennen kuolemaansa äitini sanoi minulle, että Jumala on onnen ja viisauden lähde ja kertoi, että kuoltuaan ihmiset menevät taivaaseen tai helvettiin. Jumalalta voi pyytää, että hän lähettäisi enkelinsä vastaamaan rukouksiin.
Äidin kuoleman jälkeen rukoilin: ”Jumala, jos olet olemassa, ainoa ihme, jota sinulta haluan on, että tuot äitini takaisin.” Koska rukoukseeni ei vastattu, päättelin, että Jumalaa ei ole olemassa. Muutin tätini luokse ja hän vakuutti, että saan nähdä äitini jälleen, jos vain uskon Jumalaan ja että Jumala vastaisi rukouksiini, kun aika olisi oikea.
Kirjoitin joka päivä kirjeen ja pyysin tätiäni antamaan sen Jumalalle ja äidilleni. Kirjoitin: ”Rakas Jumala, äiti sanoi, että olet voimakas, etkä ole sellainen kuin isäni. Hän sanoi, että rakastat lapsia ja kuulet heidän rukouksiaan ja vastaat niihin. Hän myös sanoi, että voit tehdä mitä vain. Rakastan äitiäni ja nyt on mennyt jo niin monta yötä ilman, että olen nähnyt äitiäni. Minulla on todella ikävä häntä. Muista, että hän jätti myös vain muutaman kuukauden ikäisen lapsensa, jolla myös on kova ikävä, ja joka itkee koko ajan. En voi nukkua öisin. Jumala, ole hyvä ja lähetä äitini takaisin. Tarvitsemme häntä. Kiitos! Odotan saavani nähdä äitini jälleen tänä iltana. Aamen.” Kun Jumalan ihme viivästyi, aloin vihata vielä enemmän ihmisiä, jotka puhuivat Jumalasta.
Vuosia myöhemmin kuulin radiossa pastorin vastaavan kysymyksiin. Lähetin hänelle kysymykseni ja hän soitti ja ehdotti tapaamista. Hän suostutteli minut siihen, että rukoilisimme viikon ajan. Hän oli varma, että Jumala tekisi tuona aikana ihmeen elämässäni. En rukoillut lainkaan. Ajattelin, että Jumala kuitenkin vastaisi tuon miehen tähden, koska välittää hänestä enemmän.
Viikon viimeisenä yönä näin kamalan unen maailman lopusta. Oli kaksi joukkoa, joista suurempi meni pimeään järveen ja kuoli. Toinen joukko iloitsi, lauloi ja tanssi. Järkytyin, kun näin kaikkien perheenjäsenteni menevän pimeyden järveen. He itkivät ja huusivat tuskissaan rukoillen apua. Mutta kukaan ei auttanut. Sitten kuulin äänen sanovan minulle: ”Jos rakastat heitä, pelasta heidät kuolemalta.” Kysyessäni miten voin pelastaa heidät ääni vastasi: ”Jumala rakastaa sinua ja sen vuoksi olet turvassa. Jos rakastat heitä, voit pelastaa heidät turvaan opettamalla, kuinka seurata Jeesusta ja elää uutta elämää.” Liityin iloitsevien ryhmään. Siihen heräsin.
Järkyttyneenä herätin huonetoverini ja kysyin, kuuliko hän mitään. Ei ollut kuullut. Aamulla soitin tuolle pastorille ja kerroin kaiken. Hän oli iloinen Jumalan ihmeellisestä vastauksesta minulle, lupasi rukoilla minun ja perheeni puolesta ja opetti minulle Raamattua. Nyt tunnustin, että Jumala rakastaa minua. Sydämeni täytti valo ja elämäni muuttui täysin. Annoin anteeksi isälleni, jota olin vihannut niin paljon. Rakastan Jumalaa ja kaikkia hänen luomiaan ihmisiä.
Kongosta päädyin kolme vuotta sitten usean maan kautta Suomeen. Alkujärkytys oli suuri saapuessani pimeään talviyöhön hirvittävässä pakkasessa ja kesähepenissä. Itkin kauhuissani viikkoja. Kun menin ulos, tervehdin jokaista vastaani tulevaa ihmistä. Ensimmäisen kuukauden aikana kukaan ei vastannut tervehdykseeni. Menin soittamaan naapurini ovikelloa saadakseni tutustua ja nähdä, kuka asui seinäni takana. Naapuri sanoi: ”Nyt näit” ja tempaisi oven nenäni edessä kiinni.
Nyt minulla on paljon ystäviä. Vedän myös englanninkielistä keskustelukerhoa. Opiskelen lähihoitajaksi tavoitteenani valmistua lääkäriksi. Olen iloinen, onnellinen ja täynnä toivoa. Jumala on ihmeellinen! Hän voi muuttaa kaiken.
