Muutimme 70-luvulla perheemme kanssa Ruotsiin sukulaisen innostamana ja vähän seikkailumielessäkin. Perhe kasvoi siellä vielä neljännellä lapsella. Mieheni sai heti töitä ja minä hoidin kotona lapsia. Aloimme rakentaa omakotitaloa. Kaikki näytti menevän loistavasti ja onni hymyili meille.
Meillä oli jonkinlainen kaipaus Jumalan puoleen ja päätimme alkaa lukea Raamattua. Tuttavapariskunta pyysi meitä myös hengellisiin tilaisuuksiin, mutta oli niin paljon kaikkea tekemistä, ettei aikaa tuntunut löytyvän.
Eräänä pyhäinpäivän aattona yhdeksänvuotias poikamme Harri mietti iloisena, lähtisikö koulutansseihin. Hän lähti ulos, mutta illan tullen häntä ei kuulunut kotiin, vaikka oli jo pimeää. Soitin eri paikkoihin, mutta poikaa ei löytynyt. Silloin tuli hätä ja soitimme poliisille. En saanut unta, vaan oli lähdettävä etsimään Harria. Ulkoportailla seisoessani kuulin Harrin äänen taivaalta: ”Äiti.” Kuolema kävi mielessä.
Kolmen päivän ajan olimme valtavan epätietoisuuden vallassa. Illalla kuulimme uutisista, mitä Harrille oli tapahtunut. Sairaalaan oli viety itsemurhaa yrittänyt mies, jonka henki onnistuttiin pelastamaan. Hän oli tunnustanut surmanneensa poikamme. Minä sain shokin. Koko perhe ja läheiset itkimme ja huusimme. Täytyin niin valtavalla vihalla, että ajattelin tulevani hulluksi. En voinut käsittää, kuinka joku voi tehdä sellaista lapselle.
Huusin Jumalalle: ”Auta minua antamaan anteeksi tälle murhamiehelle, en jaksa elää tämän vihan kanssa!” Aivan yhtäkkiä viha katosi ja koin valtavan vapauden. Tuntui kuin kivireki olisi otettu pois. Koin tästä vapaudesta iloa ja riemua, ja samalla sääliä ja rakkautta miestä kohtaan, joka oli teon tehnyt. Juoksin mieheni luokse ja kerroin antaneeni anteeksi. Mieheni kertoi kasvojeni loistaneen, mutta ei voinut ymmärtää, että saatoin antaa anteeksi. Ja oikeastaan se en ollutkaan minä, vaan Jumalan voima tuli avuksi, kun sitä pyysin. Hän otti vihani pois. Olin samalla ottanut Jeesuksen elämääni. En tosin ymmärtänyt sitä, ennen kuin vasta myöhemmin.
Mieheni taisteli tuskissaan vihan kanssa. Noin kolmen kuukauden kuluttua eräässä hengellisessä kokouksessa miehenikin sanoi: ”Jeesus, jos elät, tule minun elämääni ja annan itseni Sinulle”. Jeesus tuli ja mieheni viha katosi.
Harri oli kysellyt minulta aiemmin yhteisellä marjamatkalla: ”Äiti, mikä ero on Saatanalla ja Jumalalla?” En tiennyt, mitä sanoa, koska en ollut miettinyt niitä asioita. Vastasin: ”Minä uskon, että Jumala on hyvä ja Saatana on paha.” Harri vastasi: ”Minä valitsen Jumalan.” Muistin tämän Harrin kuoltua ja tiesin hänen olevan Jumalan luona. Harrin koulutavaroista löytyi myös virsikirja, josta hän oli ympäröinyt yhden virren: ”Jeesus maailman puolesta antoi elämänsä, avaa minun silmäni näkemään tämä. Kukaan ei ole koskaan rakastanut kuin Hän.” Sanat lohduttivat. Tiesin, että Harri on taivaassa Jumalan luona. Päätin, että jos joku rakastaa enemmän kuin äiti lastaan, hänen luokseen menen minäkin, maksoi mitä maksoi.
On kulunut jo lähes neljäkymmentä vuotta Harrin kuolemasta. Olen yhä samalla tavalla rakastunut Pelastajaani ja Vapahtajaani. Olen oppinut tuntemaan häntä enemmän. On ihanaa kertoa toisille, kuinka uskollinen ja hyvä hän on. Hän on kääntänyt kaiken kokemani pahan hyväksi.
Jumala rakastaa sinua ja haluaa muuttaa elämäsi elämisen arvoiseksi. Hänellä on hyvä tahto sinua kohtaan, hän tahtoo osoittaa sinulle rakkauttaan. Rakkautta, joka poistaa vihan!
Elämäni asiat ovat olleet ulkoisesti hyvin. Minulla on vakituinen työpaikka ja oma asunto. Kavereita ja seuraa on riittänyt. Nuoruudessa omaksuttu elämäntyylini jatkui; viikonloput kuluivat baareissa ja alkoholi maistui. Kävin ahkerasti myös kuntosalilla. Hain fiiliksiä sekä vapautta juhlimisesta ja urheilusta. Jossain vaiheessa huomasin, etteivät elämäntapani enää antaneet minulle nautintoa.
Ihmettelin sitä kavereillekin. Ajattelin, että jos elämä on vain tässä, niin se on aivan turhaa. Poliisina ja rikostutkijana tunnen lain ja minua kiinnostaa totuus. Ammatinvalintani ratkesi, kun olin armeijassa reserviupseerikoulussa sotilaspoliisipuolella. Poliisikoulusta valmistuttuani olen tehnyt työtä Porissa.
Aloin tuntea itseni syntiseksi. Sain jälkeenpäin kuulla, että vanhempani olivat alkaneet erityisesti rukoilla puolestani. Vaikka elin muiden ihmisten silmin katsottuna hyvää elämää, niin tajusin, että en pääse taivaaseen omilla teoillani. Halusin ottaa selvää, onko Kristus todella olemassa ja onko Raamatun sana totta. Aloin rukoilla ja lukea kristillistä kirjallisuutta.
Pääkaupunkiseudulla oli käynnissä vuonna 2012 samanlainen Mahdollisuus Muutokseen -missio kuin nyt Satakunnassa. Katselin silloin netistä ihmisten uskoontulokertomuksia ja ne todella kiinnostivat minua. Tuntui ihmeelliseltä, kuinka ihmisten elämä oli täysin muuttunut heidän annettuaan elämänsä Jeesukselle. Eräänä maaliskuisena yönä heräsin yöllä yksin asunnossani ja tunsin voimakkaan Jumalan Hengen läsnäolon. Polvistuin sänkyni viereen rukoilemaan.
Jumala veti minua puoleensa ja lähdin parin viikon päästä Helsinkiin Mahdollisuus Muutokseen -suurtapahtumaan. Tilaisuudessa kysyttiin lopuksi, onko paikalla ihmisiä, jotka haluavat lähteä seuraamaan Jeesusta. Samalla kännykkäni soi. Tiesin soittajan pyytävän minua baariin juhlimaan. Totesin itsekseni, että nyt minulla on valinta edessäni. Annoin puhelimen soida. Nostin käteni ylös ja kävelin eteen ripein askelin. Rukoilin vilpittömällä sydämellä syntejäni anteeksi ja pyysin, että Jeesus tulisi elämääni ja johdattaisi sitä. Siinä hetkessä Jumalan Henki kosketti minua ja sain tuntea valtavan rauhan, rakkauden ja ilon sydämessäni. Koko elämäni suunta, ajatukseni ja arvoni muuttuivat hetkessä. Olin saanut uudestisyntyä ja aloin rukoilla elämääni Jumalan johdatusta.
Jumala johdattikin elämääni uskovia ystäviä joiden rinnalla sain vahvistua. Huomasin, että myös Raamatun sana aukesi minulle aivan uudella tavalla ja luin sitä innoissani.
Pian uskoontulon jälkeen menin asuintaloni alakerrassa olevaan seurakunnan tilaisuuteen. Siellä sain tavata ”enkelin”, jonka nimi on Marjaana. Hän oli juontamassa nuorteniltaa. Tunsin vahvasti heti hänet tavatessani, että tuo tyttö on tuleva vaimoni. Niin kävi, että ihastuimme ja rakastuimme. Tämä poliisi sai elinkautisen, kun astui Marjaanan kanssa avioon heinäkuussa 2013. Jumala johdatti elämääni juuri minulle sopivan puolison. Sormuksiimme kaiversimme Psalmin 33:22: ”Herra, tue meitä uskollisesti, kun panemme toivomme sinuun.”
Rauha ja ilo, joita uskoon tullessa sain kokea, ovat saaneet syventyä. Vaimoni kanssa löysimme kotiseurakunnan, jossa olemme saaneet kasvaa uskossa. Heti uskoon tullessani ymmärsin, että Jumala kutsuu minuakin työhönsä, saattamaan evankeliumia eteenpäin. Tahdonkin palvella Jumalaa elämälläni.
Kun Kirsi Liuska sai miehensä kanssa selkäydinvammasta kärsivän lapsen, tulevaisuus pelotti. Turhaan. Leevi-poika on tuonut perheeseen paljon rakkautta ja iloa.
– Minulla on elämässä paljon hyvää. Herään joka aamu ragdoll-kissani Jetron kanssa. Meillä on myös toinen ragdoll-kolli, Onni. Ulkoilutan joskus kissoja hihnassa. Maastossa on vaikeaa pysyä niiden perässä, sillä liikun pyörätuolilla, Leevi kertoo.
Liuskojen perheeseen oli tulossa kolmas lapsi, kun 20. raskausviikon ultrassa selvisi, että lapsi ei ole kehittynyt normaalisti. Lapsella oli vaikea selkäydinvamma ja hän kärsi kohonneista aivopaineista.
– Tulevaisuus pelotti. Rukoilimme ja toivoimme ihmettä. Luottaen Jumalaan otimme lapsen vastaan hoitosuosituksista huolimatta. Kun lapsi syntyi, oli hän tyytyväinen ja kaunis poika, joka otti herkästi kontaktia. Koko perhe sai paljon rakkautta hänen myötään. Minussa syntyi halu tehdä kaikkeni hänen eteensä, kuin leijonaemo ikään, Kirsi kertoo.
Leevi on nyt 14-vuotias ja käy tavallista koulua erityisluokalla. Hän on käynyt läpi 14 leikkausta. Viimeisin selkäleikkaus tehtiin reilu vuosi sitten. Toipuminen on vieläkin kesken. Leikkauksen jälkeen hänellä on ollut paljon hermosärkyjä. Kirsi toimii Leevin omaishoitajana. Poikansa asioita hoitaessa hän on huomannut, miten sirpaleinen sosiaalipalvelujärjestelmän viidakko on.
– Aikaisemmalta ammatiltani olen vaatetussuunnittelija, mutta neljän lapsen ja kotiäitivuosien jälkeen opiskelin sosionomiksi. Uudesta ammatista on ollut hyötyä omaishoitajan työssä. Olen kiitollinen monille ammattitaitoisille ja myötätuntoisille lääkäreille, hoitajille, terapeuteille ja avustajille, jotka ovat kulkeneet rinnallamme näiden vuosien aikana. Leevi haaveilee maanviljelijän ammatista, sillä hän nauttii olla enon traktorin kyydissä heinä- ja viljapelloilla. Usko Jumalaan on tärkeä Leeville. Hän käy kirkossa mielellään – erityisesti isän kanssa.
– Luotan Jumalaan ja haluan oppia Jeesuksesta. Kipujen keskellä rukous auttaa. Rukoilen mielelläni myös toisten sairaiden puolesta. Luotan Jumalan parantavaan voimaan. Hän haluaa auttaa kaikkia, jotka kärsivät sairauksista ja kivuista.
Kirsi kuuli turvallisessa lapsuudenkodissa Raamatun kertomuksia ja oppi myös rukoilemaan. 17-vuotiaana hän teki henkilökohtaisen uskonratkaisun.
– Koin sisimmässäni, että minun piti valita ketä seuraan ja kenen joukoissa seison. En voi hallita itse elämääni, mutta huomaan sen olevan suunniteltua, osa suurempaa kokonaisuutta. Kaikella on tarkoituksensa, asiat eivät tapahdu vahingossa. Anteeksi saaminen tuo rauhaa elämään. Usko on antanut voimia arjessa niin perheen keskellä kuin työelämässä.
Tällä hetkellä Kirsi toimii lastentarhanopettajana. Taide ja käsityöt ovat olleet hänelle tärkeä henkireikä lapsesta saakka. Hän on ohjannut akvarellikursseja sekä pitänyt näyttelyjä ympäri Suomea.
– Olen huomannut selkeästi Jumalan johdatuksen elämässäni ja siihen luotan edelleen. Olen kiitollinen aviomiehestäni, kaikista lapsistani ja elämästä. Uskon, että asiat järjestyvät, vaikka Leevi tarvitsee toisten ihmisten apua koko elämänsä ajan.
– Tämä elämä on arvokas. Ympärilläni on paljon ihmisiä, joita rakastan. Uskon, että viimeistään Taivaan kodissa minäkin saan olla terve ja juosta vapaasti, Leevi iloitsee.
Muutamia vuosia sitten arkipäiväni täyttyivät tavalliseen tapaan röntgenlääkärin työstä. Aikuiset lapsemme olivat jo muuttaneet omilleen ja vapaa-aikaa vietettiin vaimon kanssa ”toinen jalka syntymäkaupungissani Turussa ja toinen Porissa”. Käytännössä kaikki asiat olivat hyvin, mutta jotain kuitenkin tuntui puuttuvan.
Ystävien mukaan olin tullut aiempaa pohdiskelevammaksi. Kiinnostuin myös uskonasioista ja luin Uuden testamentin, joka ei kuitenkaan sillä kertaa vielä puhutellut. Asia jäi hautumaan.
Noin vuotta myöhemmin tv-kanavia selatessani löysin yllättäen TV7-kanavan, josta en aiemmin tiennyt yhtään mitään. Kiinnostuin heti kanavasta ja erityisesti raamatunopetusohjelmista. Päätin perehtyä Raamattuun kunnolla ja tilasin aiheeseen liittyviä kirjoja. Asiantuntijat yhdistivät historiaa, tiedettä ja Raamatun tekstejä siten, että tällainen tyypillinen suomalainen kriittinen, realistinen mieskin vakuuttui ja Raamattu alkoi todella avautua.
Ymmärsin Jeesuksen merkityksen ihmisen pelastussuunnitelmassa, Hän oli todella kuollut ihmiskunnan syntien sovittamiseksi Golgatan ristillä ja myös minun oli tehtävä henkilökohtainen ratkaisuni, menenkö vapaaehtoisesti taivaaseen vai väkipakolla helvettiin. Tunnustin syntini, vastaanotin Raamatun lupaaman anteeksiannon ja sain rauhan elämääni. Siitä alkoi muutosprosessi.
Uskoon tultuani en ollut enää entiseni. Hakeuduin seurakuntayhteyteen. Maailma ja sen arvostukset tuntuvat usein vierailta, omat arvoni ja kiinnostuksen kohteeni ovat muuttuneet. Olen kristillisen median suurkuluttaja, katson TV7- ja AlfaTV-kanavia, kuuntelen Radio Dei -kanavaa ja netissä ”surffaan” kristillisillä sivustoilla. Myös Raamatun päivittäinen lukeminen ja rukouselämä ovat tärkeitä asioita oikealla tiellä pysymiseksi.
Raamatun sanonta ”Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta” on pitänyt paikkansa minun kohdallani. Olen myös esimerkki siitä, että näin yli 50-vuotiaanakin voi vielä tulla uskoon.
Pimeys oli ahdistavaa, ja se tuntui tiivistyvän ympärilleni. Sisälläni oli kaaos, enkä saanut elämässäni otetta mistään. Pelkäsin kaikkea ja huumaavien aineiden myötä pahuus sai minusta koko ajan tiukemman otteen. Elämästäni oli tullut pelkkää valhetta, jouduin valehtelemaan lähes kaikissa asioissa. Olin lopussa, ja tiesin, etten jaksaisi tätä rataa enää kauan.
Alun perin sairauteen saatujen lääkkeiden muuttuminen väärinkäytöksi oli lopulta johtanut minut riippuvuuteen huumeista. Kymmenen vuoden ajan olin piikittänyt suoniini melkein mitä vain – ja olin valmis tekemään mitä tahansa saadakseni aineita. Inhosin itseäni, olin juuri sellainen ihminen, jollaisia olin joskus ennen katsonut halveksien. Minusta oli tullut ihmisraunio. Menetin elämässäni kaiken arvokkaan; ihmissuhteet, terveyden, tulevaisuuden ja rahani. Alistuin siihen ajatukseen, että minulla ei ole enää toivoa.
Eräänä päivänä loppuvuodesta 2012 kuulin sisälläni pienen äänen kehottavan: ”Ala lukea Raamattua!” Jumalan Pyhä Henki oli alkanut vaikuttaa ajatuksiini ja saanut minut kiinnostumaan Sanasta. Viikkojen kuluessa uteliaisuuteni kasvoi, enkä voinut vastustaa kehotusta enää. Pudistin pölyt rippiraamatustani ja aloin lukea.
Aluksi en ymmärtänyt paljoakaan lukemastani, mutta jatkoin sinnikkäästi. Tunsin, että vastaukset kaikkiin kysymyksiini löytyisivät tuosta kirjasta. Hankin myös muutamia hengellisiä kirjoja luettavakseni. Muutaman kuukauden ja aika monen lukuhetken jälkeen sain uskoa, että Jumala antaa minulle syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tajusin vasta myöhemmin, että tuona uskoontulon hetkenä saamani rauha oli sitä, kun Pyhä Henki tuli sydämeeni asumaan. Pikkuhiljaa aloin huomata muutosta itsessäni, ajatukseni alkoivat kääntyä useammin Jumalan puoleen. Kiinnitin myös enemmän huomiota siihen, miten elin elämääni. Minä halusin muuttua, mutta en oikein voinut uskoa, että edes Jumala voisi vapauttaa minut lääkkeiden väärinkäytöstä. Hitaasti ja varmasti hän kuitenkin valmisti minua ottamaan vastaan vapautuksen tästäkin riippuvuudesta.
Ja lopulta tuli päivä, jolloin olin kokonaan vapaa huumeista ja lääkkeistä. Näinä vapaina vuosina Herra on tuonut elämääni paljon ihania asioita; olen löytänyt elämäni suuren rakkauden, miehen, jonka kanssa menin viime vuonna naimisiin. Olen löytänyt hengellisen kodin ja nyt olen hiljalleen löytämässä itseäni ja kutsumustani. Olen vapautunut myös tupakasta. Jumalan voima ja rakkaus muuttivat elämäni. Itse en olisi kyennyt siihen. Elämä ei ole muuttunut helpoksi, mutta vastoinkäymiset ja haasteet on helpompi kohdata, kun saa kulkea käsi Jeesuksen kädessä.
