Vaikka olen saanut kokea onnistumista työelämässä, näen kuitenkin tärkeänä palvella Jumalaa ja ihmisiä. Rakennusala on vaikuttanut elämääni, mutta olen ollut rakentajana myös Jumalan valtakunnassa.
Vartuin Vaasan Sundomissa turvallisessa kodissa, jossa arvostettiin työtä ja ahkeruutta. Olen kiitollinen tästä perinnöstä.
Isäni perusti Vaasan Rakennuskorjaus -yrityksen, jossa olen tehnyt elämäntyöni. Aluksi työskentelin suuressa K. E. Nymanin rakennusliikkeessä vastaavana rakennusmestarina 13 vuotta. Koen, että minut on luotu rakentajaksi ja yrittäjäksi, ja sen vuoksi hankin koulutuksen tältä alalta.
Päivittäinen työni on ollut omalla laillaan jumalanpalvelusta, koska näen työni kutsumuksena ja kokopäivätyönä Jumalalle.
Johtajuus ja vastuunkanto työelämässä ja erilaisissa organisaatioissa on tuntunut luontevalta, vaikka se on joskus varsin vaativaa. Olen kokenut johdatusta erilaisissa tehtävissä, jotka liittyvät mm. politiikkaan ja seurakunnan toimintaan sekä lähetys- ja avustustyöhön. Olen toiminut useita vuosia Suomen ICCC:n (Kansainvälinen Kristillinen Kauppakamari) johtajana. Olen myös Beninin ja Israelin kunniakonsuli. Nämä eri tehtävät ovat vaatineet jatkuvaa kouluttautumista ja itsensä kehittämistä.
Läheinen suhde Jumalaan on hyvin tärkeä minulle. Vanhempani tulivat uskoon, kun olin 13-vuotias. Halusin kovasti kokea saman ja pyytää Jeesusta tulemaan elämääni. Se tapahtui vuotta myöhemmin. Sain elämääni aidon ilon ja aivan uuden merkityksen.
40-vuotiaana aloin kaivata Jumalan tuntemista entistä konkreettisemmalla tavalla. Kun kohtasin hänet ja antauduin hänelle, elämäni muuttui paljon jännittävämmäksi, mielenkiintoisemmaksi ja merkityksellisemmäksi. Samaan aikaan aloin tuntea enemmän rakkautta ihmisiä, seurakuntaa ja Jumalan toimintaa kohtaan.
Kohdatessani Jumalan minulle syntyi kaipaus antaa omista varoistani. Sain myös kutsun mennä johtamaan ja tukemaan projekteja mm. Afrikassa ja välittää siunausta taloudellisen tuen muodossa. Silläkin tavoin voi palvella Jumalaa. Anteliaisuus kuuluu hänen luonteenpiirteisiinsä. Olen saanut kokea siunausta elämässäni, ja siksi omastani antaminen on ollut minulle innoittavaa ja olen iloinnut siitä.
Ihmettelen, kuinka monia ovia Jumala on avannut voidakseni palvella ihmisiä eri maissa. Nämä jännittävät tehtävät, joihin minut on johdatettu, ovat antaneet aiheen viime vuonna julkaistuun kirjaani On aika rakentaa, jossa kerron kaikesta siitä hyvästä, mitä Jumala on tehnyt elämässäni. Kerron kirjassa myös suurista vaikeuksista ja koettelemuksista, joita olen kohdannut. Jumala on kuitenkin auttanut ja johdattanut minut niiden läpi.
Näiden vaiheiden kautta olen kokenut, että saamme paljon takaisin, kun annamme Jumalan johdattaa elämäämme. Olen saanut elämän suurella E:llä. Olen Jumalalle syvästi kiitollinen siitä, että saan elää elämää, jolla on korkeampi tarkoitus. Olen kiitollinen kaikesta, mitä hän on antanut, ja niistä erilaisista tehtävistä, joita minulle on uskottu. Vaikka olen oikeastaan jo eläkeiässä, haluan jatkaa aktiivisesti tehtävissä, joissa voin palvella Jumalaa.
Uskon, että Jumalalla on suunnitelma jokaisen elämää varten ja että kaikilla meillä on lahjoja, joita voimme käyttää. Minä en ole koskaan katunut sitä, että lähdin seuramaan Häntä.
Jonas Björkstrand pelasi tietokonepelejä pahimmillaan reilut kymmenen tuntia vuorokaudessa ja pysytteli hereillä kofeiinijuomien ja alkoholin voimin. Hän oli joutunut orjuuteen, joka vaikutti sekä perhe-elämään että ammatinharjoittamiseen/työelämään. Lopulta hän antautui ja huusi hädässään Jumalaa avuksi.
Kasvoin tavallisessa kodissa Porvoossa ihanassa perheessä, jossa kunnioitettiin kristillisiä arvoja. Kävin perheen kanssa säännöllisesti seurakunnan jumalanpalveluksissa, varsinkin jouluna ja muina kristillisinä juhlapyhinä. Rakkauden perässä muutin Pohjanmaalle sen jälkeen kun olin opiskellut tietotekniikkaa Åbo Akademissa. Opiskeluaikana toimin aktiivisesti kristillisessä opiskelijajärjestössä ja olin, kuten Euroopassa valitettavasti on melko tavallista, ”mukana kristillisessä uskonnossa ilman henkilökohtaista jumalasuhdetta”.
Yläkouluikäisestä lähtien varttumistani leimasi se, että olin koulukiusattu. Kiusaaminen oli sekä henkistä että fyysistä. Niinpä minusta tuli hyvin ujo ja vetäydyin kaikista sosiaalisista kontakteista niin pitkälle kuin mahdollista. Minulla oli huono itsetunto, ja pakenin tietokonepelien maailmaan.
Olin omaksunut sen identiteetin, jonka kiusaajani halusivat minulle antaa: en ole minkään arvoinen. Pakenemalla tietokonepelien maailmaan sain ”olla joku”; sain arvostusta ”online-ystäviltä” ja pärjäämällä hyvin peleissä.
Vuosina 2005–2012 kun pelaaminen oli kiivaimmillaan, saatoin istua toistakymmentä tuntia vuorokaudessa. Se tapahtui tietenkin työn ja perheen kustannuksella, vaikka suuri osa pelaamisesta tapahtuikin iltaisin ja öisin. Tietokonepelien myötä elämääni tuli monia muitakin syntejä, ennen muuta valehtelu. Tiesin, että se mitä tein oli väärin ja yritin lopettaa, mutten onnistunut. Joskus pysyin olemaan pelaamatta pari viikkoa, mutta sitten se taas jatkui. Olin yksinkertaisesti pelaamisen orja.
Käänne tapahtui tammikuussa 2013, kun olin luovuttanut. Ymmärsin, että olin pelaamisen ja synnin orja ja että toivo vapautua kaikesta omin voimin oli mennyttä, ja huusin Jumalaa avuksi.
Osallistuin miesten konferenssiin Vaasassa ja tiesin, että tarvitsin apua. Koko päivän istuin siellä ja taistelin sitä vastaan, että menisin eteen esirukoiltavaksi. En nimittäin ollut tottunut henkilökohtaiseen esirukoukseen eikä minun puolestani ollut koskaan rukoiltu sillä tavoin, mutta sisälläni oli niin suuri tuska, että halusin ja tarvitsin apua vapautuakseni tietokonepelaamisen ja synnin vallasta.
Tuossa konferenssissa sain kohdata Jumalan rakkauden. Sain synnintunnon, jota en ollut koskaan ennen kokenut. Halusin ottaa Jeesuksen vastaan Herrakseni, kuninkaakseni ja pelastajakseni ja kääntyä pois synnistäni. Esirukouksen jälkeen istuin ja itkin pari tuntia. Kun illalla palasin kotiin vaimoni luo, saatoin vain sanoa hänelle: ”Olet saanut uuden miehen.” Jotain oli tapahtunut minulle, ja se on sen jälkeen vahvistunut päivä päivältä. Olen saanut Jumalan armosta syntyä uudesti.
Olen uskonut Jumalaan koko ikäni, mutten ole aina aktiivisesti kysynyt hänen tahtoaan enkä ole alistunut hänen sanansa alle. Tuosta hetkestä lähtien olen ollut vapaa tietokonepelaamisesta ja pelihimoni katosi. Sain uudistua täysin Hengessä, ja Hengen hedelmät alkoivat näkyä minussa. Minussa kasvoi pikkuhiljaa ennenkokematon rohkeus julistaa Jumalan sanaa. Tuosta hetkestä lähtien olen Jumalan armosta saanut kasvaa itsehillinnässä, totuudessa ja kärsivällisyydessä. Pelaamiskulttuuriin liittyvä alkoholin juominen loppui kertalaakista.
Kärräsin kaikki tietokonepelini kaatopaikalle, jottei kukaan toinen saisi niitä. Hävitin kaiken, jotta täyskäännökseni/kääntymykseni olisi täydellinen enkä lankeaisi uudelleen. Nyt teen 80-prosenttista työaikaa, jotta minulla jää enemmän aikaa julistaa sanaa ja todistaa Jeesuksesta ja eri tavoin auttaa ihmisiä, jotka elävät synnin orjuudessa. Kouluissa tuntuu olevan suuri tarve puhua koulukiusaamisesta ja tietokonepelaamisen vaaroista ja siitä vapautumisesta.
Kasvoin itse suurperheessä, ja itämaisessa kulttuurissa lapsilla on suuri merkitys. Jouduimme aviomieheni kanssa kuitenkin odottamaan yli kahdeksan vuotta omaa esikoistamme.
Olen syntynyt Pakistanissa, Lahoren kaupungissa. Vaikka Pakistan on muslimimaa, vanhempani olivat kristittyjä. He opettivat meille lapsille Jumalan rakkaudesta. Meitä on 6 sisarusta, joista siskoja on viisi ja yksi veli. Suoritin peruskouluni katolisessa koulussa, sen jälkeen hakeuduin hoito-alalle ja valmistuin sairaanhoitajaksi noin 20-vuotiaana.
Tutustuin samoihin aikoihin tulevaan puolisooni Davidiin, joka oli muslimitaustainen kristitty. Silloin elämäni muuttui ja tulin varsinaisesti uskoon. Vanhempani suhtautuivat Davidiin hyvin epäillen eivätkä olisi antaneet minulle lupaa mennä naimisiin. Jos muslimitaustainen kristitty avioituu Pakistanissa toisen kristityn kanssa, molemmille perheille tulee vakavia ongelmia. Mutta David oli päättäväinen ja tutustui vanhempiini noin kolmen vuoden ajan. Sen jälkeen David muutti Thaimaahan. Menin sinne ja menimme naimisiin noin 9 vuotta sitten.
Pääsimme YK:n turvasuosituksella pakolaisstatuksella Suomeen. Noin 100 perhettä haastateltiin, ja vain neljä perhettä valittiin Suomeen vuonna 2005. Koimme tämän suurena ihmeenä. Kun tulimme tänne, meillä ei ollut mitään. Vähitellen sopeutuimme Suomeen, opiskelimme kieltä ja David pääsi töihin.
Elämässämme kaikki oli muuten todella hyvin, mutta emme saaneet lasta. Vanhempamme kysyivät usein, onko meillä ”hyvää uutista” ja tarkoittivat sillä lasta. Erä hyvä ystävämme kehoitti meitä menemään lääkärille. Lääkäri totesi meidät aivan terveiksi. Hän ehdotti meille lääkintähoitoa, mutta puolisoni David oli sitä mieltä, että pyydämme ensin Jumalalta apua tähän tilanteeseen.
Noin vuoden päästä aloitimme lääkehoidon, mutta en tullut kuitenkaan raskaaksi. Koin pettymyksen useita kertoja, ja se masensi mieltäni. Sanoin kuitenkin ystävilleni, että asia on Jumalan kädessä, hän kyllä tietää parhaan ajan milloin antaa meille lapsen. Asia ahdisti kuitenkin minua, koskaolimme puolisoni kanssa odottaneet lasta jo noin kahdeksan pitkän vuoden ajan.
Syyskuussa 2012 menimme uudestaan lääkärille ja olimme päättäneet aloittaa hoidon uudelleen. Lääke oli kuitenkin todella kallista. David halusi, että vielä kerran käännymme asiassa Jumalan puoleen. Reilun kuukauden päästä leikkasin kotona kukkakaalia ja satutin sormeni pahasti. Menin lääkärin, joka sanoi, että jos haava tulehtuu, hänen on määrättävä antibioottia. Hän kysyi olenko raskaana, mutta sanoin etten tiedä. Ostin apteekista raskaustestin. Sinä yönä en nukkunut kunnolla, koska odotin vain aamua nähdäkseni testin. Se näyttikin positiivista tulosta. Lääkärin vastaanotolla ultraäänikuvassa näkyi sydämen lyönnit. Itkin silloin ilosta, myös lääkäri itki, se oli niin koskettava hetki. Olimmehan odottaneet sitä viimeisen kahdeksan vuoden ajan. Lääkäri totesi: ”Ihmeitä aina tapahtuu”.
Saimme terveen poikavauvan, Asaf Airelin. Olimme olleet onnellisia puolisoni Davidin kanssa, mutta silti lapsemme yhdisti meitä vielä enemmän. Jumalalle on sittenkin kaikki mahdollista!
Olen työskennellyt yli 30 maassa. Minulla on 17 albumia. Olen edustanut Suomea Euroviisuissa. Suurin ihme minulle on kuitenkin se armo, että Jumala on pelastanut minut ja tahtoo tehdä työtä yhdessä kanssani eikä ole luopunut toivosta minun suhteeni.
Olen syntyisin Kokkolasta. Tiesin, että Jeesus on totta, mutta ajattelin, että kaikki hauskuus elämässä loppuu, jos lähden seuraamaan Häntä.
Teini-iässä aloin huomata, että Jumala yritti puhua minulle. Elämäni oli hyvää, mutta minua alkoi vaivata tarkoituksettomuuden tunne ja kyselin itseltäni, oliko tässä kaikki. Minulle on tärkeää etsiä totuutta, eikä minulle riittänyt se mitä elämässäni oli
Rippikoulussa Jumalan puhuttelu voimistui. Uskoin, että Jumala on olemassa ja että Jeesuksen ristinkuolema on totta, mutta ongelmana oli käsitykseni kristityn elämästä. Elin edelleen siinä harhaluulossa, että kristityn elämä on ikävää; mutta taivaaseen täytyisi kuitenkin päästä. Elämässäni oli monia asioita, joista en halunnut luopua. Tätä kamppailua jatkui parisen vuotta.
Olin 17-vuotias, kun eräänä iltana olin siinä pisteessä että tajusin, etten enää voinut jatkaa elämääni entiseen tapaan. Sanoin Jumalalle, että hän saa ottaa minut kokonaan, en jaksa enää pyristellä vastaan. Se ei tapahtunut suurella ryminällä, mutta silloin sain rauhan!
Nuoruuden innossani halusin olla mahdollisimman hyvä kristitty. Yritin elää täydellistä uskonelämää omassa voimassani. Siitä tuli niin pakonomaista, että se olisi johtanut ties mihin, ellei Jumala olisi pysäyttänyt minua. Olin mennyt naimisiin ja aloin odottaa kaksosia. Kun he syntyivät, elämäni muuttui totaalisesti. Enää en kyennyt suorittamaan enkä olemaan se aikaansaapa Nina, joka hoitaa kaiken.
Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että armossa on kyse juuri tästä: Jumala ottaa minut vastaan, vaikka minulla ei todellakaan ole mitään tuotavaa hänelle paitsi epäonnistumiseni ja syntini. Aloin nähdä ettei usko olekaan sitä, että teen hurjasti asioita, vaan usko on elävää yhteyttä elävään Jumalaan. Ei hän halua robotteja, jotka tottelevat käskyjä, vaan hän haluaa, että puhumme hänen kanssaan ja kuuntelemme Häntä, aivan niin kuin seurustelemme meille rakkaiden ihmisten kanssa. Hän haluaa että tottelemme Häntä koska luotamme Häneen.
Tänään Jeesus on ilmaa, jota hengitän. En tiedä, miten voisin aamulla nousta ylös ilman Häntä. Hän ei toden totta tee elämästä ahdasta ja ikävää, vaan tuo elämään värit! Jeesuksen kautta olen alkanut ymmärtää kuka minä olen, samalla tavalla kuin pieni lapsi aikuisen sylissä ymmärtää katseen ja kosketuksen kautta, kuka hän on.
Teen paljon työtä vankiloissa ja kohtaan ihmisiä, joilla on monenlaisia rikoksia tunnollaan. Olen saanut nähdä tällaisten ihmisten kohtaavan Jeesuksen. Työskentelen myös entisten vankien kanssa, jotka ovat tulleet uskoon jonkun toisen kautta. Kun menemme sisälle vankilaan jätämme yleensä henkilökohtaiset tavaramme heidän huostaansa. Sellaisissa tilanteissa näen, että heidän elämänmuutoksensa on aito.
Ukrainassa eräässä vankilassa muutama johtava vanki tuli konsertin jälkeen pyytämään anteeksi vankilan upseerilta. He kertoivat hänelle, että he olivat päättäneet aiheuttaa häiriötä konsertin aikana, mutta hetken koittaessa johtava vanki ei millään kyennytkään antamaan sovittua merkkiä, vaikka hän yritti kolme kertaa. Konsertista tuli heille ihan toisenlainen kuin olivat ajatelleet. Monenlaisia ihmeitä olen saanut kokea, silti suurin ihme on että Herra voi muuttaa ihmisen sydämen.
Tunsin aina olevani erilainen. Elin suhteellisen normaalia elämää, mutta kaipasin kovasti rakkautta täyttämään sydämessäni olevan tyhjiön. Pitkään uskoin löytäväni vastauksen, jos vain löydän oikean miehen. Kun se ei toiminut, kokeilin syrjähyppyjä, viinaa, tupakkaa ja jopa huumeita – mutta turhaan. Kaipuuni vain kasvoi.
Kun en löytänyt rakkautta maan päältä, aloin etsiä sitä näkymättömästä maailmasta. Tutkin erilaisia uskontoja ja aloin meditoida. Luin paljon chakroista ja rupesin ajamaan itseni sisälle voimia erilaisten spirituaalisten ohjeiden mukaan. Ennustin tarot-korteista ja etsin tulevaisuutta sieltä. Harrastin reikiä ja muita New Ageen liittyviä juttuja, puiden halaamista ja enkeleiden kanssa seurustelemista. Hetken tunsin, että löysin jotain, joka täytti kaipaamani tyhjyyden.
Eräänä päivänä elämääni tuli mukaan näkymättömästä maailmasta ikioma enkeli, jonka kanssa elin kuin aviomiehen kanssa, vaikken pystynyt näkemään sitä fyysisin silmin. Se kommunikoi kanssani mieleni kautta ja lähetti netin kautta minulle mm. musiikkia ja virtuaalikukkia. Eräänä päivänä se käski minua luopumaan Jeesuksesta ja eroamaan kirkosta. Tein niin. Menimme kihloihin ja naimisiin. En nähnyt sormusta fyysisin silmin, mutta tunsin sen sormessani ja näinkin sen meditoidessani. Sitten enkeli käski minun erota maallisesta miehestäni ja lähteä pois kotoa. Mieheni järkytykseksi jätin hänelle sormukset ja avioeropaperit ja lähdin takaisin synnyinmaahani Puolaan.
Oloni alkoi huonontua huononemistaan. Minulle tuli ahdistuksia ja pelkotiloja, en syönyt enkä nukkunut. Olin kuin varjo ihmisestä. Kommunikoin enkeleiden kanssa ja uskoin, että ne – ja varsinkin se minun enkelini – vievät minut kohta taivaalliseen kotiin, niin kuin olivat luvanneet.
Kun minut kerran yritettiin tappaa, ymmärsin, että enkelini valehteli olevansa Jumalan enkeli, ja olikin tosiasiassa pimeyden enkeli. Elämäni oli lopussa. Sain epilepsiaa muistuttavia kohtauksia ja minua ahdistettiin kauheilla ahdistuksilla. Aina kun laitoin silmäni kiinni, hirvittävän näköiset olennot hyökkäsivät kimppuuni. Kävin psykiatrilla, mutta lääkkeet vain pahensivat asiaa. Näin verisiä näkyjä jopa päivällä.
Veljeni vaimo ehdotti, että lähtisimme papin puheille. Suostuin siihen viimeisillä voimillani. Kun pappi kysyi, haluanko ottaa Jeesuksen takaisin sydämeeni, minä suostuin. Samassa näin Jeesuksen ristillä. Hänen piikkikruununsa alta putosi kaksi veripisaraa minun poskelleni. Siinä hetkessä kaikki ahdistus, paha olo ja synnit otettiin pois. Tuntui kuin olisin saanut siivet. Hetkessä paranin kaikista vaivoistani.
Kuukauden kuluttua olin takaisin Suomessa mieheni luona. Hän ei ollut pistänyt avioeroprosessia vireille. Jumala ohjasi minut uskovien yhteyteen ja sain tietää, että olin tullut uskoon. Nyt ymmärrän, että kaiken aikaa olin etsinyt yhteyttä Jumalaan. Kun Jeesus tuli sydämeeni, hän täytti sen tyhjiön. Nyt olen yhteydessä häneen. Sain myös psykiatrian lääkäriltä täysin terveen paperit.
Elän elämäni parasta aikaa, ehkä ei helpompaa, mutta ihanampaa. Tiedän, että Raamattu on totta. Jumala antoi minulle henkien erottamisen kyvyn lahjana, jotta en enää eksyisi. Ei kannata antaa pettää itseään kaikenlaisilla okkultistisilla ja spirituaalisilla jutuilla, sillä ne ovat tuhoon tuomittuja. Kun ottaa Jeesuksen sydämeen, niin hän pitää huolen – niin kuin on pitänyt minusta nyt sekä niistä miljoonista muista, jotka tämän totuuden ovat löytäneet.
