Riikka Elisabet Hertteli, laulaja-laulunkirjoittaja, Kokkola
Yritin luoda menestyvää uraa laulajana ja laulunkirjoittajana. Kun menestystä ei tullut, minusta tuli surullinen ja katkera. Kipuilujeni keskellä löysin uuden näköalan tulevaisuuteen.
Tiesin jo lapsena haluavani laulajaksi. Aloin esiintyä melko pienenä. Myöhemmin opiskelin laulua ja pianonsoittoa ja aloin kirjoittaa omia lauluja. Minulla riitti sisäistä ylpeyttä ja kunnianhimoa pyrkiessäni kohti musiikillisia päämääriäni. Sain 18-vuotiaana levytyssopimuksen ja osallistuin MTV3:n Suomen Tähti -laulukisaan. Useamman kerran yritin tarjota itseäni eri levy-yhtiöihin, mutta totuus oli se, etten kyennyt pettymyksekseni kovaan musiikkibisnekseen, joka vaati kokonaan uudenlaisen imagon rakentamista niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Kun ymmärsin, etten ehkä pääsekään tekemään omaa musiikkia, koin itseni epäonnistuneeksi ja tunsin häpeää. Menestyksen karkaaminen käsistä teki kipeää. Omaksuin ajatuksen, etten kelpaa sellaisena kuin olen.
Jatkoin musiikin tekemistä omaehtoisesti. Vuonna 2010 ilmestyi soololevyni. Myöhemmin julkaisimme Soul What? -yhtyeen kanssa levyn, joka sisälsi kirjoittamiani lauluja.
Kaikkien yrittämisteni keskellä näin ihmeellisen näyn, joka pysäytti minut. Jumala antoi minulle erityisen kutsun laulamiseen liittyen. Näyn jälkeen saavutukseni alkoivat näyttää katoavaisilta ja turhilta. Kuolemanpelko ja outo syyllisyys alkoivat vaivata sisintäni. Selitin itselleni, että hyvän ihmisen elämä riittäisi. Syntisyys oli minulle vieras ajatus. Luin Raamatusta Jeesuksesta ja aloin nähdä asiat toisin.
Eräänä syyspäivänä vuonna 2013 luin hengellisestä kirjasta rukouksen ja sanat: ”Jos olet valmis antamaan elämäsi Jeesukselle, niin lue tämä rukous ääneen.” Olin tullut omien valintojeni kanssa, uupuneena ja ahdistuneena, tien päähän. Olin nähnyt vääryyttä, ylpeyttä ja ahneutta ruokkivan maailman. Mikään ei ollut täyttänyt kaipaustani. Niinpä päätin luovuttaa elämäni Jeesukselle. Luettuani rukouksen ahdistus, syyllisyys, kuolemanpelko ja epämääräinen sisäinen taakka hävisivät yhtäkkiä ja tilalle tulivat suuri ilo, rauha ja valtava helpotus. Ymmärsin, että Jumala on todellinen.
Noin kaksi viikkoa tuon ihanan kokemuksen jälkeen sairastuin neurologiseen kuulosairauteen. Menetin terveen kuulon ja minusta tuli työkyvytön. Jouduin jättämään laulunopettajan työni. Erilaiset kuulohäiriöt, kova tinnitus, humina päässä, pyörrytys, oksentelu ja kova pääkipu veivät minut sängynpohjalle. Ensimmäinen vuosi kului kokonaan hiljaisuudessa.
Olin keskittynyt koko ikäni vain musiikkiin ja yhtäkkiä menetin kaiken, mitä olin rakentanut: työpaikkani, bändit, joissa lauloin, lauluntekijän urani, monia ihmisiä sekä toimeentuloni. Se masensi minua. Kyselin Jumalalta, miksi hän salli minulle tällaisen koettelemuksen, ja mietin, oliko kyseessä rangaistus. Kuulin silloin Jumalan puhuvan, että hän tulee vielä parantamaan minut. Haluan uskoa siihen.
Tarvitsen edelleen paljon hiljaisuutta ja joudun käyttämään aina korvatulppia ääniyliherkkyyden vuoksi. Nykyään osaan jo kiittää siitä, että olen saanut hiljentyä ja olla lähellä Jeesusta. Joskus tulee huonoja päiviä. Silloin yritän kääntää katseeni Jeesukseen. Elän erämaassa, mutta Jumala lohduttaa ja vahvistaa minua antamalla uusia lauluja. Terveyden salliessa laulan niitä seurakunnassa. Olen tehnyt valintani, että palvelen Jumalaa sillä paikalla ja niistä olosuhteista käsin kuin nyt tässä tilanteessa voin. Koen silloin olevani juuri siellä missä minun tuleekin olla.
