Seppo Kujala, maanviljelijä, yrittäjä, Raussila
Elämäni pysähtyi täydellisesti. Tuntui kuin lattiakin olisi noussut pystyyn. Ajattelin, että tällä koettelemuksella täytyy olla jokin merkitys. Kävellessäni Töölön sairaalan käytävää päätin, että elämäni pitää muuttua nyt.
Oli vuosi 1980. Vaimollani ja minulla oli kaksi lasta, poika ja tytär. Olin suuren kouvolalaisen maatalousliikkeen myymäläpäällikkö ja maatalouskonemyyjä. Lisäksi olin hiljattain ostanut kaksi maatilaa, joita viljelin.
Eräänä yönä näin pysähdyttävän unen suuresta kirkkaasta rististä. Olin vaimoni kanssa selkä tuohon ristiin päin. Katselimme pimeyteen – pysähtyneinä. Ihmettelin unta. Kului kymmenen päivää ja 8-vuotias tyttäremme alkoi voida pahoin. Lääkäri epäili aivokasvainta. Lähdimme Kotkasta Helsinkiin ambulanssilla. Matkalla uni muistui mieleeni. Ajattelin, että kirkas risti varmaankin liittyy tilanteeseen.
Tyttäremme pää kuvattiin. Lääkäri kertoi, että silmähermojen risteyskohdassa oli kookas kasvain, joka kasvoi molempiin aivolohkoihin päin. Elämä pysähtyi täydellisesti.
Uni rististä tuli uudelleen ja uudelleen mieleeni. Se, että voisi menettää lapsensa, tuntui kauhealta. Samalla ristin kirkkaus antoi toivoa. Koin suurena asiana sen, että Jumala tuntui valmistelleen meitä kohtaamaan tyttäremme sairauden. Ajattelin, että tällä koettelemuksella täytyy olla jokin merkitys. Kävellessäni Töölön sairaalan käytävää päätin, että elämäni pitää muuttua nyt.
Hengellisillä kesäjuhlilla juttelin pastorin kanssa. Siinä pyysin Jeesukselta anteeksi niitä pahoja asioita, joita olin tehnyt. Pastori rukoili puolestani ja vakuutti, että asiat, joissa koin tehneeni väärin, oli annettu anteeksi.
Myös tyttären puolesta rukoiltiin paljon. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna peli kasvainta vastaan oli menetetty. Lääkäri ei antanut juurikaan toivoa sädehoidon tehosta. Kasvaimen kasvu kuitenkin pysähtyi. Silmähermojen risteyskohdassa jäljellä on kookas, mutta kalkkeutunut kasvain. Näkökenttä jäi kapeaksi, mutta tytär jäi henkiin.
Usko kuuluu elämän kokonaisuuteen. Se on perusasia, joka kulkee mukana joka paikassa. Pian uskoontulon jälkeen kypsyi ajatus siitä, ettei joka aamu tarvitsisi lähteä muualle töihin. Perustin siemenpakkaamon. 90-luvulla yritystoiminta laajentui kalustetuotantoon.
Yritystoimintamme on monipuolista. Eri toiminnot seuraavat toisiaan kausiluonteisesti. Työtä riittää neljälle perheenjäsenelle ja kahdelle ulkopuoliselle työntekijälle ympäri vuoden.
Luottamus on yritystoiminnan ja kaupanteon perusta. Siihen perustuu se, että asiakas palaa uudestaan ja uudestaan ostamaan. Hyvät asiakkaat ja yhteistyö ovat niin hyvä asia, että eläkkeelle ei ole vielä haluja. Yrittäjyys on elämäntapa. Työ ja harrastus yhdistyvät. Virka-aikaa ei ole.
Terveys on pienessä yrityksessä yrittäjälle hyvin tärkeä asia, koska yrittäjälle ei ole useinkaan korvaavaa henkilöä, joka suunnittelee ja valmistelee työt. Homma pysähtyy, jos yrittäjä sairastuu. Alle viisikymppisenä sain aivoinfarktin. Kunto meni käsittämättömän alas.Toipumiseen meni melkein kaksi vuotta. Toivuin kuitenkin melkein ennalleni.
Näissä tilanteissa huomaa, miten tärkeää terveys on, ja oppii arvostamaan sitä, mistä kaikki hyvä lähtee. Ei asioita pysty tekemään omin voimin. Se on armoa, että jaksaa.
Usko on antanut minulle toivon ja päämäärän siitä, että olen matkalla kohti parempaa tulevaisuutta, iankaikkista elämää. En kulje ilman päämäärää.
