Juha Leskinen, Eura
Koin valtavaa yksinäisyyttä tullessani eräänä iltana ravintolasta kotiin. Olin 22-vuotias, ja tajusin, että ellei elämäni muutu, se alkaa mennä entistä huonompaan suuntaan. Rukoilin ensimmäisen kerran tosissani: ”Jos on olemassa joku jumala, niin pelasta minut”. Ymmärsin, että on olemassa joku ihmisiä korkeampi olento, mutta en tiennyt, onko se Raamatun Jumala vai joku muu.
Harrastin nuorena kilpapyöräilyä. Vuonna 1982 voitin Suomen pyöräilyliiton miesten maantieajon mestaruuden. Lisäksi saimme kolmen miehen joukkueena hopeamitalin ja kaksi pronssimitalia pyöräilyn suomenmestaruuskisoissa.
Ensimmäisen kosketuksen hengellisiin asioihin sain 16-vuotiaana. Menin uskovan veljeni ja hänen vaimonsa kanssa hengelliseen tilaisuuteen, jossa koin Jumalan kutsuvan minua pelastukseen. En kuitenkaan vielä antanut elämääni Jeesukselle, minkä tajusin myöhemmin suureksi virheeksi. Alkoholin käyttöni alkoi nimittäin lisääntyä, ja jouduin vähitellen ravintolakierteeseen, joka haittasi jonkin verran kilpapyöräilyäni. En ollut kiinnostunut opiskelusta, mutta sain kuitenkin suoritettua ammattikoulun ja pääsin töihin.
Eräänä perjantai-iltana, pian ensimmäisen rukoukseni jälkeen, uskova sisareni kutsui tyttöystäväni Aulin ja minut seurakuntaan katsomaan elokuvaa ”Kuin varas yöllä”. Olimme menossa discoon, mutta kohteliaisuudesta lähdimmekin siskoni mukaan. Elokuvan loputtua ihmisiä kutsuttiin rukoiltavaksi salin etuosaan. Tunsin valtavan voimakasta, suorastaan yliluonnollista vetoa mennä etuosaan ja ottaa Jeesus vastaan. Toisaalta pelkäsin häpeää. Kuulin kun joku kysyi takanani: ”Haluatko lähteä aivan erilaiselle tielle kuin ennen?”. Käännyin katsomaan, kuka puhui, mutta takanani ei ollut ketään, koska istuimme viimeisessä rivissä. Ymmärsin sen olleen Jumalan puhetta ja lähdin kävelemään salin etuosaan, jossa minun puolestani rukoiltiin.
Muutuin ikään kuin toiseksi mieheksi sekunnin sadasosassa! Olin ollut kova kiroilemaan, mutta kiroileminen jäi heti pois, samoin alkoholin himo. Tunsin vapautuvani kaikesta synnistä, ja minut valtasi ilo. Aloin käydä seurakunnassa, rukoilla ja lukea Raamattua. Suhtautumiseni tulevaisuuteen muuttui. Olimme tulleet Aulin kanssa uskoon samana iltana, ja niinpä menimme pian kihloihin ja runsaan vuoden kuluttua naimisiin. Myös opiskeluni teknillisessä koulussa alkoi kiinnostaa entistä enemmän. Jatkoin kilpapyöräilyä vielä muutamia kuukausia, mutta päätin lopettaa sen, koska siitä oli kunnianhimo kadonnut.
Halusin kertoa uskoontulostani ystävilleni ja päätin puhua ensiksi punttisalikaverilleni. Jännitin kovasti, mutta lopulta olin helpottunut ja rohkaistunut. Poika nimittäin totesi, että tuohan on hieno asia, ja jatkoi, että myös hänen vanhemmat ovat uskossa. Myöhemmin sama kaveri sanoi, että hän oli ollut aikaisemmin uskossa ja sitten jättänyt uskon. Kuultuaan uskoontulokertomukseni hän oli päättänyt antaa elämänsä uudelleen Jeesukselle!
Olen ollut uskossa jo yli 30 vuotta. Olen kertonut monille siitä, miten Jeesus muutti minut. Vaikka elämäni ei ole ollut helppoa, Jumala on ollut uskollinen. Olen ollut työttömänä pitkän aikaa. Se on kasvattanut minua ihmisenä, ja olen oppinut ymmärtämään myös elämässään epäonnistuneita. Luottamukseni Jumalaan on kasvanut vuosien aikana. Tiedän, että hän ei jätä minua yksin vaikeissakaan tilanteissa.
