Sakari Martikainen, Reijola
Jouduin vakavaan liikenneonnettomuuteen vuonna 1982. Istuin Saab-henkilöautossa kuljettajan vieressä. Kuljettaja menetti ajoneuvon hallinnan ja ajautui suoraan vastaan tulevan kuorma-auton eteen. Rajun yhteentörmäyksen vuoksi ilman turvavyötä ajanut kuljettaja menetti henkensä. Minun puoleni autosta osui ensin kuorma-autoon ja vaurioitui pahimmin.
Olin 22-vuotias, kun kolari tapahtui. Tuona päivänä minulla ei ollut mitään henkilöpapereita mukana. Olin opiskelemassa Lahdessa, vieraalla paikkakunnalla, eikä kukaan varsinaisesti tuntenut minua. Yhteentörmäyksen jälkeen kolaripaikalle tuli ”sattumalta” eräs mies, joka oli palaamassa työmatkalta. Hän tunnisti minut, koska asui kanssani samassa kerrostalossa ja ennen kolaria olin keskustellut hänen kanssaan. Vuokraisäntäni ei uskonut, että kolariautosta voi selvitä hengissä, kun hän näki onnettomuuskuvan sanomalehdessä.
Olen kasvanut kristityssä kodissa. Äiti oli kotiäiti ja isä luterilaisen kirkon pappi. En kuitenkaan ymmärtänyt, mitä usko Jeesukseen tarkoitti. Yritin lukea Raamattua, mutta en ymmärtänyt sitä. Elin huoletonta nuoren miehen elämää. Olin saanut kristillisen kasvatuksen, mutta en pitänyt kristillisiä arvoja tärkeinä.
Liikenneonnettomuus pysäytti minut. Jouduin kolarin jälkeen kuukaudeksi ns. shokkitilaan. Yritin mielessäni vakuuttaa itselleni, ettei Jumalaa ole. Kun äitini kuuli siitä, hän sanoi: ”Ihminen, joka yrittää kieltää Jumalan, sekoaa.” Silloin päätin uskoa Jeesukseen. Ihmettelin, miksi minä jäin henkiin. Koin, että Jumala pelasti henkeni ja sain uuden elämän. Olen siitä Hänelle kiitollinen.
Kun toivuin shokkitilasta takaisin normaaliin elämään, sain elämälleni tarkoituksen. Lahdessa kirkossa vuonna 1983 pappi kysyi: ”Onko täällä ketään, joka haluaa uskoa Jeesukseen?” Ilmaisin tahtovani. Sen jälkeen sisimpääni tuli levollinen ja rauhallinen olo, jollaista en ollut aiemmin kokenut. Siitä asti olen tuntenut, etten ole yksin. Jeesus on kanssani koko ajan.
Elämäni kolarin jälkeen ei ole aina ollut helppoa. Olen joutunut kahteen muuhunkin liikenneonnettomuuteen. Kaikesta huolimatta tiedän, että Jumala ohjaa elämääni sataprosenttisesti. Olen sisimmässäni iloinen ja tosi onnellinen. Elämä Jeesuksen kanssa on parasta, mitä tiedän. Vaikka kukaan muu ei välittäisi minusta, niin Taivaan Isä hyväksyy minut kaikkine virheineni.
Olen saanut kasvaa uskossa lukemalla Raamattua ja muita hengellisiä kirjoja, käymällä seurakunnassa sekä pitämällä yhteyttä toisiin kristittyihin. Eräänä tärkeimpänä Jumalan Sanan tulkitsijana minulle on ollut ”Hetkinen Raamatun lukemiseen” -lehtinen. Isäni tilasi sen kaikille lapsilleen ja sen avulla Jumalan Sana on kirkastunut ja tullut elävämmäksi. Myös toisten puolesta rukoileminen on tärkeää.
Toivon, että elämäni kautta voisin heijastaa Jeesuksen rakkautta siellä, missä elän ja olen. Vaikka en ole virheetön ihminen, tiedän kuitenkin, että henkilökohtainen usko Jeesukseen on ainut keino päästä taivaaseen. Siksi toivon, että mahdollisimman moni löytäisi Jeesuksen omakohtaisena Vapahtajanaan. Löytäminen on helppoa: rukoile ja pyydä Jeesusta tulemaan sydämeesi – ja Hän tulee.
