Veli-Pekka Ikonen, projektitutkija, Liperi
Täällähän nauretaan! Onko tuo huumoriveikko oikeasti pastori?
Olen luonteeltani suorittaja ja täydellisyyden tavoittelija. Stressaannun edelleenkin helposti, kun yritän tehdä liikaa ja liian hyvin. Olen välillä, etenkin väsyneenä, hyvinkin ärtyisä ja vaikea ihminen läheisilleni. Aikaisemmin yritin sietää elämääni enemmin kuin nauttia siitä.
Tulin aikoinani opiskelemaan Joensuuhun ja tutustuin Mirjamiin, jonka kanssa aloin käydä nuorten kristillisessä pienryhmässä eli solussa. Mirjamin ja monen muun seurakuntalaisen elämässä oli rentous ja huumori mukana. Samalla he kuitenkin ottivat Jumalan tosissaan! Eikö kristillisyys ollutkaan hymytöntä puurtamista? Voiko elämästä nauttia eikä pelkästään sietää sitä? Siinä minulle oli pähkäilemistä.
Pitkällisen prosessin jälkeen vuonna 1990 tulin uskoon, eli ymmärsin, että Jeesus on kuollut minunkin pahojen tekojeni takia ristillä ja että voin ilmaiseksi ja ilman omia ansioita ottaa vastaan pelastuksen ja Jumalan rakkauden. Seurakunnassa vieraili ruotsalainen karski entinen armeijan kapiainen. Hän kertoi, että me kaikki tarvitsemme Pyhää Henkeä, jotta voimme tehdä Jumalan mieleisiä tekoja ja saada Jumalan rauhan. Halusin tehdä uskonratkaisun ja antaa elämäni Jeesuksen haltuun.
Pääsin pian mukaan nuorten toimintaan ja sain kasvaa hengellisesti kuunnellen hyvää ja tervettä opetusta. Tykkäsin jo alussa ylistää Jumalaa, ja sain tuntea Jumalan läsnäolon etenkin ylistyshetkissä.
Vuosien varrella ylistäminen – Jumalan kiittäminen ja hänen läsnäolossaan viipyminen – sekä tanssiminen ja liikkuminen musiikin tahdissa Jumalan johdattamilla liikkeillä, on tullut minulle yhä tärkeämmäksi. Voin siinä välittää muillekin läsnäolijoille Jumalan rakkautta, armoa ja rohkaisua. Meidät ihmiset on luotu liikkumaan. Voimme koko kehollamme ja koko olemuksellamme tuottaa kunniaa Jumalalle. Ylistää voi toki muutenkin kuin liikkeellä, esim. laululla, rukouksella, soitolla, istumalla, seisomalla, makaamalla – tärkeintä on, että sydän on mukana.
Jumalan armo ja rakkaus ovat tulleet viime vuosina entistä selkeämmiksi. Uskon Raamatun pohjalta ja koen henkilökohtaisesti, että Jumala todella rakastaa jokaista ihmistä, mutta vihaa syntiä, koska se vahingoittaa meitä. Hän rakastaa minua hienouksineni ja puutteineni.
Opettelen nauttimaan elämästä – en pelkästään sietämään sitä. Jumala on ilmaissut, että voin lopettaa turhan niuhottamisen ja ottaa välillä ihan rennosti. Se ei tarkoita, että ryhtyisin laiskottelemaan ja elämään muiden kustannuksella. Ei, vaan että kannan osuuteni elämän vastuista, mutta nautin elämästä ja toisten kanssa yhdessäolosta ja tekemisestä. Saan myös levätä ja toimia levosta käsin. Jumala on luonut tosi paljon hyvää nautittavakseni, kunhan vain huomaan sen.
Muutama vuosi sitten minulla oli voimakas uupumisjakso, jonka aikana en todellakaan jaksanut tehdä mitään. Mietiskelin, että onko elämälläni enää mitään merkitystä. Sen keskellä Jumala ihan yllättäen puhui minulle: ”Täytät elämäsi tarkoitusta, kun antaudut minun rakkauteni kohteeksi!”
Jumala on niin hyvä. Jotain olen hänen hyvyydestään jo oppinut, ja opettelu jatkukoon. Tule sinäkin mukaan Jumalan seikkailuihin.
